Ajankäyttö puntarissa

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Seurustelumme alkuaikoina tutustuimme yhdessä erilaisiin parisuhdekirjoihin. Yksi näistä kirjoista, oli Gary Chapman: Rakkauden kieli -kirja. Luimme sitä iltaisin, sekä juttelimme aiheesta. Lukeminen onkin ollut yksi meidän yhteisistä harrastuksistamme, mutta avioliittomme aikana se on kuitenkin jäänyt varsin vähäiseksi. Aloitimme kyllä lukemaan myös erästä toista, Avio- Onnea kaikilla mausteilla -parisuhdekirjaa, mutta mielenkiintoiset TV-sarjat - ja some - veivät kerta toisensa jälkeen voiton, joten kirjojen lukeminen jäi lopulta kokonaan kesken.

Nyt kuitenkin olemme päättäneet skarpata asiassa, ja olemmekin aloittaneet jälleen lukemaan ja juttelemaan enemmän yhdessä. Nykyaikana älypuhelimista voi todella helposti tulla varsinainen parisuhteen aikavaras, joka yhteistä aikaa nakertaen, tuhoaa parisuhdetta hitaasti mutta varmasti. Näin ainakin, jos kapistuksesta tulee puolisoaan tärkeämpi. Ei näin.

Usein meillä kuitenkin käy juurikin niin, että älylaitteemme vievät sen ajan, mikä kuuluisi toisillemme. On vaikeaa laittaa puhelin sivuun, ja olla läsnä. Toinen suhteemme aikavaras on Macbook, josta on todella kiva katsella elokuvia ja yhteisiä sarjoja. Tätä teemme myös usein. Kyllä, puhumme tässä postauksessamme siis ensisijaisesti itsellemme.

- Minä nautin siitä, kun saan illalla selailla Instagramia, Facebookia, sekä jutella ystävieni kanssa. Huomaan kuitenkin, että hyvin usein se vie sen ajan, jonka haluaisin antaa meille yhdessä. Kuinka usein voisinkaan jakaa Teemulle omia ajatuksiani, jotka myös rakentaisivat suhdettamme, mutta sen sijaan lueskelen Facebookista siitä, miten huonosti muiden parisuhteissa menee.

T - Minun heikkouteni ovat hyvät TV-sarjat. Rakastan sitä, kun katsomme yhdessä ohjelmia. Ja se onkin varsin mukavaa yhteistä tekemistä, mutta käyttäessämme yhteisen aikamme useampana iltana viikossa vain sarjojen katseluun ja älypuhelinten selailuun, huomaan, että en enää jaksakaan keskittyä samalla tavoin juttelemaan vaimoni kanssa, kuin aikaisemmin. Monesti on käynyt myös niin, että katseltuamme yhdessä jotain sarjaa, Eve nukahtaakin kesken kaiken, mutta minä vielä jatkan jonkun toisen ohjelman katselua. Silloin peli on menetetty.



Entäpä jos aviovuode olisikin pyhitetty vain sinulle, puolisollesi ja jollekkin rakentavalle parisuhdekirjalle? Kirjalle, josta saisitte kumpikin avaimia parisuhteeseenne? 
Sellaisia avaimia, jotka tekevät parisuhteestanne entistäkin paremman. Kestävämmän ja eheämmän.

Saimme jokunen aika sitten Aikamedialta nipun parisuhdekirjoja. Olemme tutustuneet kirjoihin ja ajatelleet, että aloitamme lukemalla seuraavaksi kirjan:

"Miten auttaa lasta kasvamaan tasapainoiseksi ja eheäksi, oman arvonsa tuntevaksi ihmiseksi?

Kirja antaa eväitä turvallisten suhteiden luomiseen sekä vahvistaa perhesiteitä. Suhteista siiville – vanhemman oppaan on kirjoittanut joukko kasvatusalan ammattilaisia: Päivi Isoaho, Saara Kinnunen, Elli Meklin, Pekka Puukko, Elina Rautio sekä Kristiina ja Markku Virkkilä."

Meille tämä kirja on ajankohtainen, sillä perheessämme on kaksi lasta. Haluamme todella kasvattaa lapsemme niin, että heidän elämässään olisi turvallisia suhteita ja he tuntisivat oman arvonsa.

Jos haluat tutustua kirjaan enemmän, löydät kirjan TÄÄLTÄ.



Kutsumuspäiväkirja

"Kutsumuspäiväkirja on tarkoitettu sinulle, joka vielä etsit omaa paikkaasi. Kirja sisältää yli 80 itsetuntemukseen keskittyvää tehtävää, jotka antavat avaimia tarkoitukselliseen elämään yhdessä Jumalan ja lähimmäistesi kanssa. Tehtävien lisäksi päiväkirjassa on runsaasti tilaa muistiinpanoille, rukouksille, piirroksille ja skräppäykselle.

Teos on tarkoitettu käytettäväksi yhdessä Kutsumuspäiväkirja-vlogin kanssa.
Kirjaa on saatavilla pinkillä ja turkoosilla kannella.

TÄSTÄ pääset Kutsumuspäiväkirja-vlogiin.


- Minä olen myös aloittanut lukemaan Kutsumuspäiväkirjaa. Kirja vaikuttaa hyvältä, mutta pelkään eniten sitä, että en saa käytyä kirjaa loppuun. Kirjan lukeminen ja tehtävien tekeminen sekä youtube videoiden katselu, vie aikaa ja sen löytäminen on tällä hetkellä hieman haastavaa. Tiedostan, että se on myös paljon itsestäni kiinni. Yritän kuitenkin kovasti!


Seuraavat kirjat ovat meillä jonossa, mutta näitä emme vielä ole aloittaneet. Odotamme innolla, että pääsemme tutustumaan myös näihin kirjoihin.


Rakkaus on väkevämpi

"Anna Lehtisen ja Anniina Jakosen yhteisteoksessa käsitellään rakkauden, avioliiton ja avioeron kipuja ja iloja. Kansien väliin on koottu todellisia ihmiskohtaloita ja elämäntarinoita, niin surua kuin iloa, pettymystä kuin toivoakin. Kaiken sen kutoo yhteen usko tosi Rakkauteen, häneen, joka on tullut etsimään ja pelastamaan juuri sitä, mikä on kadonnut."

Kirja on tarkoitettu jokaiselle, joka tahtoo rakastaa ja tulla rakastetuksi. Uskon, että tämä kirja on myös todella antoisa meidän avioliittoon. Takakannen perusteella kirja on todella kiinnostava. Uskon, että luemme tämän heti, kun saamme aloitettua ja lopetettua Suhteista Siiville -kirjan.

Löydät kirjasta lisätietoa TÄÄLTÄ


Tämä kirja ei ole elämässämme kovin ajankohtainen, mutta varmasti antoisa kirja monelle sellaiselle, joka on käynyt tälläisen elämän vaiheen läpi.

Matkapäiväkirja kuolemanlaakson läpi

”Rakas Priskilla. Suren sitä, että olet poissa luotamme. Menee luultavasti kauan – vuosia, ehkä vuosikymmeniä, ennen kuin saan oppia tuntemaan sinut. Ennen kuin saan kuulla äänesi ja pitää sinua jälleen sylissäni.”

Oman lapsen kuolema on pahimpia asioita, mitä ihminen voi kohdata. Tässä kirjassa Tanja Närhi avaa elämänsä vaikeimman vuoden tuntemuksia, kokemuksia ja pohdintoja: "Kuinka monta litraa kyyneliä on lapsen kuolema? Miten surun tervasta pääsee irti? Miksi Jumala ei paranna kaikkia? Miten Jumala oli sallinut tällaisen tilanteen?"

"Kirja on pienen lapsensa menettäneen äidin surupäiväkirja, mutta myös syvällinen teologinen tutkielma."

Löydät kirjan TÄÄLTÄ



Tässä vielä muita kirjoja, joita meiltä löytyy:


- Paremman avioliiton Rakkauspankki

- Luja ja Hellä Rakkaus

- Avio- Onnea kaikilla mausteilla

- Anteeksiantamisen yliluonnollinen voima

- 112 ajatusta elämästä ja perheestä

- 101 vinkkiä miten pidätte rakkautenne elävänä




Aikamedian avioliitto aiheiset kirjat löydät TÄÄLTÄ



* Yhteistyössä mukana:

AIKASHOP / AIKAMEDIA



- Eve & Teemu

Totuus tekee vapaaksi

torstai 21. helmikuuta 2019

Edellisessä kirjoituksessamme kävimme läpi omakohtaisen kokemuksemme siitä, kuinka tärkeää menneisyyden käsittely on parisuhteessa. Hyvän kokonaiskuvan saamiseksi suosittelemmekin ensin lukemaan kirjoituksemme "Kaikki tai ei mitään".

Oman sisimpänsä ja heikkouksiensa paljastaminen voi olla tuskallista, mutta molempien osapuolien sitoutuessa yhteiseen päämäärään, se on mahdollista. Tämä lujittaa suhdetta ja lisää kahden keskistä luottamusta. Totuuden pohjalle on mahdollista rakentaa kestävä avioliitto. Kun menneisyys on puhuttu ja käsitelty, sitä ei enää myöskään tarvitse tarpeettomasti kaivella, eikä ikäviä salaisuuksia paljastu sitten tulevaisuudessa. Totuuden pohjalta on hyvä jatkaa eteenpäin. Seuraavassa esimerkkejä vaikeista asioista, joista kuitenkin kannattaa puhua.

Uskalla kertoa:

- Jos olet joskus pettänyt, kerro se.

- Jos olet joskus harrastanut ystäväsi kanssa seksiä, kerro se.

- Jos sinua on joskus satutettu seksin aikana, kerro se.

- Jos lapsuutesi pitää sisällään jotain traagista, etkä ole koskaan puhunut siitä kenellekään, kerro se puolisollesi.

- Jos olet katsonut pornoa, kerro se.

Se voi olla todella vaikeaa, mutta se kannattaa. Uskomme, että kun haavoistaan uskaltaa puhua, puolisoiden välille syntyy aivan uudenlainen läheisyys. Suhde pääsee syvemmälle tasolle kun uskaltaa olla aito ja rehellinen. Molemmista tulee toisilleen läpinäkyviä. Silloin ymmärtää myös sen, että me olemme vain ihmisiä, sillä jokaisella ihmisellä on omat kipunsa ja heikkoutensa. Ei meistä kukaan ole täydellinen. Silloin on helpompi rakastaa, koska inhimillisyydestä tulee näkyvää. Tällöin puolisoiden väliltä häviää myös pelko sekä viha. Tilalle astuu totuus, joka on rakkautta. Olisi kamalaa kuvitella, että suhteessamme olisi luurankoja kaapissa. Olisi kamalaa, jos joutuisi elämään sellaisessa pelossa, että:

"Apua, jos hän nyt kuulee tästä ja tästä asiasta."

E - Meillä on ollut tällainen yhteys alusta saakka. Se on tuonut turvaa. Rakastamme, tuemme ja kannamme toinen toistamme. Vain yhdessä voi olla yksi.

"Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." (Matt. 19:6)

On kyse siitä, että päätät luottaa. Luottaa siten, että uskallat laskea suojamuurisi ja heittää naamarit nurkkaan.


Luotatko sinä puolisoosi?

Olemme päättäneet luottaa. On kysymys siitä, että molemmat päättävät luottaa. Kukaan ei ole ajatusten lukija, et voi tietää salaako puolisosi sinulta jotain. Ei ole muuta kuin se, että luotamme toisiimme. Pikkuhiljaa luottamus kasvaa. Suhde jossa ei ole luottamusta, on haastavaa. Luottamus täytyy rakentaa uudestaan, jos sen on kerran menettänyt. Ja se rakennetaan uudelleen niin, että kaikesta ollaan rehellisiä ja kerrotaan myös asioista, mistä ajatellaan, että sillä ei ole merkitystä.

Totuus tuo vapauden. Täyden vapauden. Saat itse vapauden, ja sen kautta tuot vapauden myös puolisollesi. Vapauden siihen, että sinua ei enää epäillä. Saat olla vapaa, ja se vapaus ympäröi myös puolisoasi. Suhteenne alkaa voida paremmin. Totuudessa on vain hyviä puolia, vaikka ensin voikin tuntua siltä, että tieto lisää tuskaa.

Totuus voi tehdä kipeää sinulle sekä puolisollesi, etenkin jos olet tehnyt jotain mikä saattaa loukata puolisoasi. Jos olet esimerkiksi pettänyt tai toiminut uudelleen siten, miten lupasit että et enää toimi. Se satuttaa, ja se saattaa tuhota suhteenne. Totuus ei suhdettanne kuitenkaan tuhoa, valhe tuhoaa. Se on sitten ainoastaan kuulijan vastuulla, että miten hän ottaa kertomasi vastaan.

Silti sinä teet siinä oikein, kun päätät olla rehellinen ja kertoa täydellisen aidosti kaiken. Kerro kaikki, äläkä salaa yhtään mitään. Kerro, pyydä anteeksi, ja anna sitten kuulijan päättää, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Ole nöyrä. Sinun vastuullesi jää varmistaa, ettet enää toimi puolisoasi kohden väärin. Anna kumppanisi myös tuntea, suuttua ja loukkaantua, äläkä oleta, että kun kerrot totuuden, asian käsittely olisi automaattisesti sillä selvä. Vaikeat asiat voivat viedä paljon aikaa. Vastaanottajan vastuulle jää sitten anteeksi antaminen, katkeruus tuhoaa suhteen. Anteeksiantoa ei tule kuitenkaan vaatia, sen täytyy lähteä sydämestä, se on tahdon päätös.



Tässä muutama käytännön vinkki:

Kertoja:

- Ole rehellinen puolisollesi, kaikessa.

Voit aloittaa vaikkapa näin:

"Haluan kertoa sinulle erään asian, jonka sanominen on vaikeaa."
Kerro myös se asia, mistä ajattelet, että sillä ei ole merkitystä, puolisollesi asia voi olla merkityksellinen. Älä anna pelon estää sinua. Taistele sinä pelkoa vastaan ja ole rehellinen.

Vastaanottaja:

- Kuuntele, älä sano mitään.

- Kun saat vuoron puhua, ota puolisoasi kädestä kiinni.

- Kiitä siitä, että hän oli rehellinen.

- Kerro sen jälkeen miltä se kaikki sinusta tuntui, muista rakkaus.

- Älä syyllistä.

Kun toinen kertoo kipeää asiaa, hän on haavoittuvainen. Sen kertominen ei varmastikaan ole helppoa, vaikka vaikuttaisikin sille, että se on hänelle helppoa, niin et voi tietää hänen sisäistä taisteluaan aiheesta. Ole siis varovainen sen kanssa, miten itse käyttäydyt ja otat vastaan sen, mitä kumppanisi kertoo sinulle. Loppujen lopuksi se on sinun vastuullasi, että miten tilanne etenee tämän jälkeen. Tuleeko teille riita, vai pääsettekö asioista vahvempina eteenpäin. Tämäkin on tahdon päätös.

Naiset:

Me olemme hyvin pahoja siinä, että sanomme toiselle sen mitä sylki suuhun tuo. Yritä hillitä itsesi ja ole mieluummin hiljaa. KUUNTELE! Jos et kuuntele vaan torut toista, sillä voi olla ikäviä seurauksia. Saatat jonain päivä huomata, että miehesi ei puhu sinulle enää mitään. Se saattaa johtua täysin vain siitä, miten itse otat vastaan ne ikävät asiat. Sinä saat tuntea koko tunteiden kirjon, mutta älä keskeytä puolisoasi, anna hänen puhua suunsa puhtaaksi.

Miehet:

Kun nainen aloittaa puhumaan kipeästä asiasta; Ole läsnä. Jätä kaikki muu. Ota puolisoasi kädestä kiinni ja kuuntele. Älä sano mitään, anna hänen puhua. Äläkä missään nimessä ala hakkua tai halveksua häntä, ota hänen kertomansa vastaan rakkaudella. Odota rauhassa, kerro sitten miltä se sinusta tuntui. Tunteista puhuminen ei ole epämiehekästä, miehet eivät ole koneita, vaan ihmisiä. Ole oma itsesi. Laita pois roolit ja paineet miehisyydestäsi. Sinäkin saat tuntea. Egosi ei ole tärkeämpi kuin avioliittosi ja puolisosi.

Kaiken kertominen ei tarkoita välttämättä jokaisen yksityiskohdan puimista. Me ihmiset olemme kaikki erilaisia. Toinen haluaa kuulla juuri ne yksityiskohdat, toinen ei, hänelle riittää kun tietää mitä on tapahtunut. Tässä tarvitaan viisautta ja kumppaninsa tuntemista, kuitenkaan totuudesta tinkimättä.

T - Kertoessani menneisyydestäni kysyin Eveltä, että haluatko kuulla tästä ja tästä asiasta enemmän. Vastauksen ollessa kieltävä, kunnioitin sitä, enkä ole rasittanut häntä suhteemme kannalta epärelevanteilla yksityiskohdilla. Terve järki on hyvä pitää mukana! Jotkut asiat voivat tarpeettomasti jäädä kummittelemaan kumppanin mieleen aiheuttaen turhaa mielipahaa. Menneisyyttä ei pidä myöskään jäädä märehtimään, vaan kun asiat on käsitelty, voi ne sitten jättää taakseen ja katsoa tulevaisuuteen hyvillä mielin, yhdessä.

VINKKI:

Parempi avioliitto Parempi yhteys -parisuhdepuhelin palvelee:
KE-PE klo 10-16. Puhelimeen vastaavat kokeneet ja koulutetut avioliittotyöntekijät.
Numero on 050 3122 325.

Myös meihin voit olla yhteydessä: sinetiksi@gmail.com tai esim. Instagramin Directillä.




Eve & Teemu

Kaikki tai ei mitään

maanantai 11. helmikuuta 2019

E - Äitini antoi minulle vain yhden neuvon ensitreffeillemme:

"Eve, älä sitten kerro kaikkea
menneisyydestäsi heti ensitapaamisella."
Vastasin, että en tietenkään, mutta en kuitenkaan toiminut tuon ohjeen mukaisesti, vaan löin kaiken pöytää saman tien. Ajatukseni täyttyivät lauseella: "Kaikki tai ei mitään". Ajattelin, että kun kerron nyt heti kaiken, minun ei enää tarvitse arvailla, että kelpaanko senkin jälkeen, kun hän saa tietää minusta tämän ja tämän asian. Kelpaanko hänelle, jos hän kuulee sen, että minua on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi? Kelpaanko, kun hän saa tietää, etten olekaan mikään ns. "Täydellinen naapurin tyttö"? Toimintani perustui pelkoon. Pelkäsin sitä, että Teemu ei enää olisikaan kiinnostunut minusta, kuullessaan koko tarinani.


T - Ennen kuin tapasimme, olin ihastellut Even kuvia Instagramista. Lisäksi löysin videon, minkä hän oli ladannut blogiinsa. Ihastuin välittömästi hänen ääneensä ja kauneuteensa. Even hymy oli kuin kirsikka kakun päälle, olin täysin myyty. Lisäksi olimme jo jutelleet puhelimessa, tuo oli ainutlaatuinen hetki. Kaikki klikkasi heti. Jo tuossa ensimmäisessä puhelussamme kerroin alustavasti varsin rosoisesta menneisyydestäni. Puhuimme reilut neljä tuntia putkeen ja rukoilimme yhdessä.

Even avoimuus ja suoruus kuitenkin pääsivät yllättämään minut. Oikeastaan se tuntui suorastaan täystyrmäykseltä. Siinä istuessamme ravintolan pöydässä, hän täräytti faktat tiskiin, kirjaimellisesti parilla lauseella. Ajattelin, että: "Ei hyvää päivää, eihän kukaan kerro tuollaista ensimmäisillä treffeillä." Minut valtasi tunne, että vaikka halusinkin nähdä uudelleen, koin tarvitsevani pienen sulattelutauon. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska Even järjestämän lastenhoitajan aikataulu oli rajallinen. Näimme siis heti seuraavana päivänä uudelleen.

On hyvin tyypillistä, että pelko estää meitä toimimasta, toisinaan se voi taas saada meidät toimimaan harkitsemattomasti. Pelkäämme tulevamme jätetyksi, kun kumppanimme kuulee, minkälainen olen ollut, tai mitä kaikkea on tullut tehtyä, mitä olen joutunut kokemaan. Hyvin helposti pelkäämme, että toinen iskee vielä kovemmin juuri siihen haavaan, joka vuotaa vielä verta. Ja kyllä, näinkin voi joskus käydä. Kuitenkin luottamus, rehellisyys ja avoimuus, ovat välttämättömiä, mikäli haluaa elämän mittaisen ja kestävän avioliiton. Liiton, joka kestää myrskyssä kuin myrskyssä.



Uskalla olla haavoittuvainen, uskalla näyttää heikoimmat kohtasi. Älä pelkää, että sinuun sattuu. Älä pelkää sitä, että oma egosi kärsii. Älä pelkää mitään, vaan ota riski. Riski, joka tekee suhteestanne entistäkin vahvemman. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Älä salaile tai valehtele, kerro koko totuus heti alussa, niin myöhemmin ei tarvitse tapella asioista jotka jätit kertomatta.

Silloin kun uskaltaa tunnustaa oman heikkoutensa puolisolleen, pääsee lähemmäksi toinen toistaan. Parisuhteessamme menneisyyden käsittely, eli totuus kaikesta, on kaiken perusta. Kaikki perustuu luottamukseen ja totuuteen. Kun puhumme toisillemme kaiken, ilman minkäänlaista valhetta, myös luottamus säilyy ja pysyy. Puoliso on se ihminen, jolle haavojen näyttäminen ja niiden tunnustaminen on turvallista. Parisuhde on se suhde, jossa toinen pääsee kaikkein lähimmäksi itseään.

T - Minä puolestani tarvitsin enemmän aikaa, että pystyin kertomaan kaiken. Listasin itselleni ne asiat, joita pidin sellaisina, mitkä tulevan vaimoni olisi tiedettävä menneisyydestäni. Kerroin tämän heti alussa, että minä en pysty kertoa kaikesta heti, kuten hän teki. Monet kerrat virheitä tehneenä halusin toimia nyt oikein. Kysyin, että onko mitään sellaista asiaa, jonka kuuleminen voisi estää seurustelumme. Kerroin, että: "Asiat jotka tulet kuulemaan, voivat järkyttää sinua." Vastaus oli ytimekäs ei, ei olisi mitään niin kauheaa, mikä estäisi meitä tapaamasta uudelleen. Onneksi Eve ymmärsi minua ja antoi minulle aikaa ja tilaa.

Avoimuudessa ihminen joutuu laskemaan suojamuurinsa, tällöin on pystyttävä luottamaan kumppaniinsa. Koin valtavaa kipua ja häpeää menneisyydestäni, tulin haavoittuvaksi. Asia kerrallaan, seuraavien viikkojen aikana paljastin sisimpäni, eikä tyttöystäväni tuominnut minua. Hän ei ole koskaan lyönyt minua menneisyydelläni, ei kertaakaan, edes rajuimmissa riidoissamme. Nyt jälkeenpäin voin onnellisena todeta, että avoimuus todella kannatti!


Luonteiltamme olemme kuin yö ja päivä. Juuri oikeilta kohdin samanlaisia ja erilaisia, toisiaan täydentäen. Tästä syystä käsittelemme asioita myös eri tavoin. Myös tämän ymmärtäminen on todella tärkeää, kukaan ihminen ei ole täysin samanlainen. Kipeistä asioista puhuminen vaatii todella paljon ymmärrystä, koska toisen tapa toimia ei välttämättä sovi toiselle. Pääasia on, että on yhteinen tavoite, totuus ja avoimuus.

T - Jos Eve olisi patistanut minua puhumiseen, olisin lyönyt luukkuni kiinni ja tuskin olisin vieläkään puhunut. Minä kuitenkin päätin, jo ennen kuin tapasimme, että haluan kertoa menneisyydestäni koko totuuden. Kaiken. Meillä oli siis yhteinen tavoite, mutta erilaiset tavat käsitellä asioita.

Luottamus, erilaisuuden ymmärtäminen ja yhteinen tavoite, totuus, näin sen voisi kiteyttää. Yhtä tärkeää on myös se, kuinka otat vastaan sen, mistä puolisosi sinulle avautuu. Jos tuomitset tai alat syytellä häntä, se ei ole hyvä asia, silloin on vaarana ajautua repivään riitelyyn, mikä tuhoaa parisuhdetta.

Seuraavassa tekstissämme käymme läpi käytännön vinkkejä, miten kertoa vaikeista asioista ja miten vastaanottaa niitä. Puhumme siitä, miksi menneisyyden käsittely on niin tärkeää parisuhteen tulevaisuuden kannalta.

Totuudessa on pelkästään hyviä puolia.




Eve & Teemu

Ikävääkin ikävämpi ikävä

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Pitkät erojaksot voivat olla parisuhteessa haasteellisia, vaikeita sekä raskaita. Niissä kuitenkin piilee se hyvä puoli, että useimmiten ne vahvistavat parisuhdetta. Tätä ei kuitenkaan osaa ajatella silloin, kun ikävä on valtava. Silloin, kun toinen lähtee hetkeksi pois, on pakko pysyä vahvana, vaikka se ikävän tunne kuristaisikin kurkkua. Ei ole mahdollista vain maata sängyssä ja vajota itsesääliin, varsinkin jos kotona on myös lapsia huolehdittavana. Tällainen käytös ei ole myöskään oikein kumppaniaan kohtaan. Joskus ikävä on vain pakko kääntää voimavaraksi. Toisaalta se tunne on myös ihana, etenkin jos suhteen luottamus on kunnossa.

- Viime viikolla Teemulle tuli yhtäkkiä työtarjous Helsingistä. Hän oli lähdössä muutamaksi yöksi pois kotoa. Tämä tarkoitti sitä, että jäisin lasten kanssa yksin kotiin. Vielä ei tiedetty, että miten pitkästä ajasta olisi kyse, mutta vähintäänkin kolme päivää siinä menisi. Minua tämä ajatus hirvitti, koska olin jäämässä yksin isoon taloon. Olisi enemmän työtä, lumen kolaamista sekä takan lämmittämistä. Näin silmissäni jo todella väsyneen sekä hermohullun naisen. Aluksi minun oli vaikeaa olla Teemun puolesta iloinen, koska vaivuin epätoivoon ja jopa pelkoon. Yhtäkkiä näin itseni epäonnistujana sekä naisena, joka ei osaisi mitään. Kaikesta huolimatta olin kiitollinen siitä, että töitä järjestyi.

T - Olin todella innoissani työkeikastani! Juttelimme asiasta ja yhdessä sovimme, että otan työn vastaan. Varmistin myös, että Eve saisi kotona apua. Isäni lupasi tulla päivittäin lämmittämään takkaa, ja sovimme, että myös lasten hoitoon saisimme apua. Tein nuo päivät töitä kellon ympäri, enkä kiireisen aikatauluni vuoksi ehtinyt erikseen soitella vaimolleni, ja sitten kun olisin ehtinyt, niin käytin aikani lepäämiseen ja syömiseen.

Jotenkin ajattelin, että koko perheen yhteiset videopuhelut riittävät. Eve pahoitti siitä mielensä, ja minä sitten vuorostani harmistuin tästä. Ajattelin kärjistäen, että: "Eikö se nyt ymmärrä, että enhän mä täältä joka välissä pysty soitella". Minä taas olin iltaisin todella väsynyt ja laskeskelin, että mitä nopeammin saan työni valmiiksi, sitä nopeammin näen Even ja lapset. Tämä ajatus auttoi minua, mutta ei vaimoani. Kaiken lisäksi kävi ilmi, että työssä menisi pari päivää arvioitua kauemmin.



- Pillahdin itkuun, tieto että työ jatkuisi pidempään musersi minut. Olin väsynyt, turhautunut ja ikävä oli kova. Asiaa ei auttanut se, että puolivuotias valvotti ja esikoinen koetteli tunteitani päivittäin. Yritin nauttia jokaisesta hetkestä, mutta huomasin, että tunteeni olivat aivan sekaisin. 

Teemu teki töitä tosiaan kokoajan, ja minä todella yritin ymmärtää häntä. Hän soitti lapsille videopuheluita, mutta minäkin kaipasin myös omaa puhelua. Välillä teki mieli repäistä puhelin ja vuodattaa omat tunteeni. Huomasin olevani kateellinen lapsille? Ikävä sai minut käyttäytymään itsekin kuin pieni lapsi.

Ja koska emme jutelleet puhelimessa kahdestaan kertaakaan viikon aikana, minusta tuntui todella yksinäiseltä. Minun teki mieli raivota ja huutaa, mutta ymmärsin, että se ei ratkaise mitään. Minun piti päästä ikävän yläpuolelle. Purin kiukkuani ja ärsytystä ystävilleni. Ikävä sai minussa aikaan myös pelkoja, että mieheni ei enää välitäkään minusta.

T - Tiedän, että juttelu on Evelle todella tärkeää. Todellisuudessa ajan löytyminen puhelulle olisi ollut vain järjestelykysymys, mutta oletin Even ottavan tilanteen samoin kuin minäkin. Sen sijaan hän kirjoittikin minulle viestin, että:

"Kiva kun pidät suhdettamme itsestäänselvyytenä."

Tämä oli niin pöyristyttävä väite, että en uskonut hänen olevan edes tosissaan, joten erehdyin vielä vitsailemaankin asialla, enkä siksi ensin ottanut häntä todesta. Ajatukseni olivat niin kiinni projektissani, että samalla laiminlöin vaimoni tarpeita. Pysähdyin kuitenkin miettimään asiaa ja ymmärsin, että vaimostani tuntui oikeasti pahalle. Minusta taas tuntui siltä, että olin kuin puun ja kuoren välissä: Deadline lähestyi uhkaavasti, ja vaimokin oli tilanteeseen tyytymätön.

- Olin täynnä erilaisia tunteita, neljän seinän sisällä. Painolasti oli valtava. Huolehdin kaikesta yksin, joutuen sulkemaan omat tunteeni syrjään, koska jaloissa pyöri kaksi lasta, jotka tarvitsivat minua. Tuntui pahalle, että en saanut purkaa tunteitani miehelleni. Myönnän, että tuon edellisen viestin lähettäminen tuntui hyvälle. Sitä mieltä olin, ja mieheni läpät takaisin loukkasivat. Silloin päätin, että ei tässä ole mitään järkeä. En voi vaan laukoa tuollaisia viestissä, selittämättä mille minusta tuntuu. 

Kirjoitin tunteeni ylös, aivan kaiken. Ensimmäinen teksti oli kunnon vuodatus. Sen jälkeen aloin kirjoittamaan uutta viestiä, mistä näin itsekin perimmäisen syyn. Minulla oli valtava ikävä. Koen välillä vaikeaksi puhua omista tunteistani. En osaa sanoa yhtään mitään, ja silloin alan kirjoittamaan. Kirjoitan kaikki tunteeni ylös, ja välillä vasta silloin ymmärrän, että mikä minua vaivasi tai miltä minusta oikeasti tuntui. Itse olen naisena sellainen, että puhun ensin, ennen kuin ajattelen. Puhun usein kaikki ajatukseni ääneen. Nyt kirjoitin ajatukseni ylös ja lähetin Teemulle sähköpostia. Kirjoitin hänelle vielä viestin, että:

"Lähetin sinulle sähköpostia,
toivon että luet sen ennen kotiin tulemista."

T - Pohjimmiltamme ymmärsimme toisiamme tilanteessa kuitenkin melko hyvin, vain pientä hienosäätöä olisi tarvittu. Minä ymmärrän, että vaimollani oli stressi kodistamme, kun hän jäi lasten kanssa yksin, ilman muuta hän odotti puheluani ja ikävöi minua. Ja kyllä hänkin ymmärsi minua, ei hän vaatinutkaan mitään kuuta taivaalta, vain pientä huomioimista kiireestäni huolimatta. Asia voi tuntua vähäpätöiseltä, mutta tällaisilla pienillä valinnoilla kuten kumppanille soittamisella, on varmasti paljon positiivisia vaikutuksia parisuhteeseen. Ja vaikka emme jutelleetkaan paljoa puhelimessa, puhelut perheeltäni piristivät ja voimauttivat minua. Luin Even lähettämän sähköpostin ajatuksella, kaikessa rauhassa paluumatkalla. Nyt ymmärrän jälleen vaimoani paremmin.

E - Teemun palatessa kotiin kaikki oli hyvin. Saunoimme keskelle yötä ja keskityimme vain toisiimme. Oli ihanaa, että rakas oli palannut takaisin kotiin. Kaikelle meinasi tulla turhan iso mittakaava, mutta kun kirjoitin kaiken mieltä painavan sähköpostiin, niin ikäväni helpotti. Silloin en kaatanut kaikkea sitä mieleni myllerrystä mieheni päälle, vaan hän sai palata perheensä luokse hyvillä mielin. Tämä toimi täydellisesti tällä kertaa. Aina se ei varmasti toimi, mutta tätä kannattaa kokeilla!



Ikävä todellakin saa aikaan suuria tunteita. Mies ja nainen tuntevat usein myös ikävän tunteen eri tavoin. Nainen kaipaa huomioimista, ja mies kaipaa läheisyyttä. Nainen toivoo sitä, että mies kuuntelee ja on läsnä. Miehen ikävää taas voi helpottaa se, että nainen lähettää itsestään kauniin kuvan. Mies saattaa saada tästä voimaa useaksi päiväksi ja palata ihastelemaan kuvaa, aina ikävän tullen. Näin ainakin meillä.

Joskus ikävä saa aikaan sellaisia tunteita, joita voi olla vaikeaa käsitellä. Erossa ollessa mittakaavoista voi tulla äärettömän isoja, vaikkakin kysymyksessä olisi oikeasti vain se, että kaipaa toista vierelleen. Toisaalta ikävä on myös ihana tunne, ja siinä on myös niitä hyviä puolia. Se nostaa esiin niin paljon erilaisia tunteita, että silloin suhdetta tulee myös hoidettua aivan eri tavoin, kuin normaalin arjen keskellä. Erossaoloajan jälkeen on myös todella ihanaa nähdä toinen. Silloin tekee mieli vain halata ja suukotella. Silloin tulee puhuttua paljon lempeämmin toiselle, ja otettua toinen huomioon paremmin. Pienillä asioilla voi tehdä paljon!

Kuvat: Sini kärppä



Eve & Teemu

Kieltäydy tai antaudu

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

74 neliöinen pieni kerrostalo kolmio Helsingissä. Lähellä, mutta silti niin kaukana. Koti, johon muutimme ajatuksella, että tässä asumme ainakin seuraavat viisi vuotta. Toisin kuitenkin kävi. Nyt ymmärrämme mikä on oikea koti. Koti, joka on kaukana kiireisestä arjesta. Meidän koti on Etelä-Pohjanmaalla, Seinäjoella. Meillä on täällä hyvä olla, ja olemme tukiverkoston ympäröimänä. Muutto tuli kuin puskista - vaikkakin ajatus oli leijunut ilmassa jo jonkin aikaa.


T - Jumalalla oli tekemistä siinä, että sydämeni pehmenisi ajatukselle muuttamisesta. Vähän ennen lopullista päätöstämme ilmoitin Evelle päättäväisesti: 

"Meidän elämämme on täällä Helsingissä. Seinäjoella on kiva käydä, mutta siellä ei ole mitään, enkä halua muuttaa sinne takaisin." 

Tämän jälkeen asiasta ei enää puhuttu. En ajatellut enää koskaan muuttavani Seinäjoelle.

E - Itse olin kokenut jo pidemmän aikaa, että Jumala puhui Seinäjoesta. Ensimmäinen kerta oli silloin, kun emme vielä seurustelleet. Koin, että Isä laittoi minut valitsemaan Seinäjoen ja pääkaupunkiseudun väliltä. Silloin valitsin pk-seudun. Vuosi sitten Herra alkoi jälleen puhua Seinäjoesta. Silloin hain jopa töitä Seinäjoelta, mutta aika ei ollut oikea. Koin Seinäjoen niin vahvasti, että jouduin kriisiin. Näin miten mieheni ei ollut halukas muuttamaan. En puhunut Teemulle siitä, mitä koen. Varovaisesti juttelin kyllä Seinäjoelle muuttamisesta, kokeillen kepillä jäätä. Samalla rukoilin, että päätös Seinäjoelle muuttamisesta tulisi mieheltäni, perheemme päältä, ja että Jumala puhuisi suoraan Teemulle. Teemu oli niin voimakkaasti muuttamista vastaan, että ajattelin olevani täysin hullu ja kokevani aivan omiani. Rukoilin, että Isä ottaisi pois kaikki ajatukseni Seinäjoelle muuttamista kohtaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

T - Olimme olleet käymässä sukulaisteni luona, ja ajaessamme takaisin Helsinkiin, ajatus sitten iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: 

"Eve, muutetaan Seinäjoelle." 

Tätä edelsi keskustelu, jonka aikana hän oli rukoillut mielessään, ja tuossa hetkessä rakas vaimoni lausui minulle juuri oikeat sanat, jotka lopulta avasivat Hengelliset silmäni. Muuttamisesta emme kuitenkaan olleet puhuneet matkalla mitään. Asia oli sillä selvä. Löimme kirjaimellisesti kättä päälle - samalla tavoin kuinka päätimme ystäväni kanssa aikoinaan Helsinkiin muuttamisesta - ja irtisanoimme asuntomme saman tien. Se oli jännittävää, tai paremminkin hullua, koska jäimme käytännössä tyhjän päälle. Koimme kuitenkin, että päätöksemme oli Jumalan tahdon mukainen. Koimme, että Herra halusi meidät Seinäjoelle.


Kaikki tapahtui todella nopeasti. Aloimme heti etsiä uutta asuntoa sillä toiveella, että löytyisi asunto johon voisimme asettua. Ei siis väliaikaista asuntoa, vaan koti. Löysimmekin kolme hyvää vaihtoehtoa, mutta mikään niistä ei tuntunut "omalta". Se oli hullua, koska aikaa oli todella vähän ja se hirvitti. Olisi ollut järkevää ottaa ensimmäinen mahdollinen asunto, mutta emme saaneet rauhaa asiassa. Halusimme asunnon, jossa myöskin lasten olisi mielekästä asua, sekä asunnon, joka todella tuntuisi kodille.

T - Rukoilimme yhdessä Jumalan tahdon toteutumista ja sovimme, että muutamme vaikka risaiseen koppiin jos Herra niin haluaa. Elämämme kuuluu Jumalalle, olivat olosuhteet mitkä hyvänsä. Ja toden totta minua pelotti. Sen myönnän. Samalla muistin erään uskovan veljen rohkaisevat sanat: 

"Jos kaadutaan, niin kaadutaan eteenpäin. Herraa kohti". 

Ei enää taaksepäin.

E - Meille puhkesi myös riita kun etsimme asuntoa. Stressi oli valtava, ja oli vaikeaa kuulla mikä olisi Jumalan tahto. Riidan keskellä koin Herran sanovan, että mene vuokraovi.comiin. Menin, ja sinne oli ilmestynyt juuri paria minuuttia aikaisemmin uusi asunto vuokrattavaksi. Katsoin Teemua ja sanoin: "Tämä taitaa olla meidän tuleva koti".

T - Tykästyin tarjolla olevan asunnon kuviin välittömästi. Eve oli myös aikaisemmin kysynyt, että onko minulla jotain unelmia asunnon suhteen. Sauna on minulle rakas, joten kerroin unelmoivani sellaisesta korkeasta kiukaasta jossa on paljon kiviä! Muuta en siihen hätään keksinyt.

Asunnossa jota tuijotimme, oli kaiken muun lisäksi yksittäinen kuva isosta korkeasta kiukaasta. Asunnossa oli tilava kodinhoitohuone, sekä kolme makuuhuonetta. Asunnossa oli kaksi erillistä vessaa, yhtenäinen keittiö ja olohuone, sekä omaa pihaa. Juuri ne haaveet täyttyivät, mitkä olivat meidän yhteisiä unelmia tulevan kodin suhteen. Haimme asuntoa, ja parin päivän kuluttua tuli sähköposti, että asunto olisi meidän.



Perheenä haluamme edetä Jumalan tahdossa, koska olemme kokeneet sen, että siinä on syvä rauha. Olivat olosuhteet sitten millaiset hyvänsä. Jumalan tahdossa elämisen tie on monesti vaikea, koska on kuoltava itselleen - se on armoa ja Jumalan työn hedelmää uskovassa. Me olemme antaneet elämämme Jumalan käteen ja annamme kunnian kaikesta Herralle.

Olemme todella kiitollisia meidän upeasta kodista. Vaikka toivoimmekin kaunista kotia, osasimme vain unelmoida näin upeasta kodista minkä saimme. Odotuksemme ylittyivät täysin. Kiitos jokaiselle muutossa auttaneelle, sekä esirukoilijoillemme! Jumala on hyvä, hänellä on hyvä tahto sinua kohtaan.



Ja siunattua uutta vuotta 2019 jokaiselle!



Kuvat: Sini Kärppä


- Eve & Teemu

Ajankäyttö puntarissa

Seurustelumme alkuaikoina tutustuimme yhdessä erilaisiin parisuhdekirjoihin. Yksi näistä kirjoista, oli  Gary Chapman: Rakkauden kieli  - k...

© Sinetiksi • Theme by Maira G.