Repivän raadollinen riitely

Riitely. Tuo elämän eliksiiri, jota jokainen parisuhde pitää sisällään, enempi taikka vähempi. Niin luonnollinen ja arkipäiväinen asia, joka voi olla repivän raadollista, taikka parhaimmillaan jopa rakentavaa ja ilmapiiriä puhdistavaa.


Millaisia riitelijöitä me olemme?


- Kun Eve suuttuu tai loukkaantuu, hän poistuu paikalta. Hän saattaa myös kääntää selän, vetäistä peiton korviin ja pitää mykkäkoulua. Pienemmissä kinasteluissa tällainen "prinsessamainen" käytös on mielestäni joskus jopa söpöä, mutta sodan ollessa täydessä käynnissään, myös aseet ovat kovemmat ja pelisäännöt muuttuvat. Even paetessa paikalta, minä provosoidun. En osaa antaa asian vain olla. Olen todella "raaka" riitelijä, ja myönnänkin heti alkuunsa, että minulla on edelleenkin paljon opittavaa tässä vaikeassa lajissa. En tykkäisi riidellä itseni kanssa.

- Teemu tulistuu todella ärhäkästi räjähtäen, kuin tulivuori. Räjähdys on useinmiten karjaisu, ilkeät sanat tai paukautus nyrkillä pöytään. Joskus hän saattaa töksäytellä ikävästi, kiroilla ja sanoa asiat jopa "liian" suoraan. Räjähdyksen jälkeen hän onneksi myös leppyy yhtä nopeasti kuin suuttuukin, ja pyytää heti anteeksi.


E - Seurustelumme alkuaikoina minä olin todella alistuva Teemun ärähtäessä. Menin paniikkiin ja lukkoon, en tiennyt miten olla. Olen joskus kärsinyt paniikkikohtauksista, silloin minulle puhkesi päälle kylmä hiki ja menin aivan lukkoon. Onneksi sitä vaivaa ei enää ole, koska tunnemme toisiamme kokoajan enemmän. Minulla on myös se paha tapa, että saatan ensin torjua Teemun anteeksipyynnöt, sillä haluan pitää tunteestani kiinni. Jollain tavalla minulle on tärkeää nähdä kumppanistani myös se puoli, että hän joutuu anelemaan minulta anteeksi. Lepyttyäni annan kyllä anteeksi ja myöskin pyydän itse anteeksi. Tottakai tämä menee joskus toisinkin päin niin, että minä pyydän ensin anteeksi, mutta en sentään joudu anelemaan, eikä Teemu mökötä.

- Even alistuva käytös sai minut alkuunsa tuntemaan itseni täysin paskaksi, riidan jälkeen oloni oli henkisesti tyhjä. Onneksi me lopulta puhuimme asiasta! Halusin nähdä Even nousevan minua vastaan, en pelkäävän ja alistuvan. Suorastaan kerjäsin sitä, koska riitelymme ei tuntunut tasapuoliselta. Lopulta hän ymmärsi mitä yritin sanoa, ja eräässä riidassa hän huusikin minulle ja käski minun pitää turpani kiinni. Vaikka riidellessä tämä ärsyttikin, niin pohjimmiltaan se tuntui hyvältä!



Tästä huomaa hyvin sen, miten erilaisia riitelijöitä me olemme. Kumpikin meistä on oppinut elämässään tietynlaisen riitelymallin. Siinä missä toinen pelkää puolisonsa räjähtämis herkkyyttä, niin toinen inhoaa hänen selän kääntämistään. Kumpikin toimintamalli on pohjimmiltaan todella loukkaavaa ja ärsyttävää.

Me olemme sellaisia riitelijöitä jotka syttyvät nopeasti. Riitelijöitä, jotka uskaltavat sanoa oman mielipiteensä ärhäkän napakasti.  Olemme kumpikin oppineet riitelemään lapsuuden kodeissamme sisarustemme kanssa, joita meillä molemmilla on kolme. Siinä on todella saanut pitää puoliaan! Voitte vain kuvitella miten rikkaita meidän riitamme ovat, etenkin verbaalisesti! Ja kun kummallakin on se tyyli, että minä jos joku voitan tämän väittelyn, minä olen oikeassa. Eräs riitamme päättyikin naurun purskahduksiin, kun jouduimme tunnustamaan toisillemme: Ei vitsit sä oot hyvä! Riitelyä ei siis mielestämme myöskään aina kannata ottaa niin kovin vakavasti.

Joku viisas on sanonut, että riidellessä tulisi aina pyrkiä siihen, että riidellään asioista, ei toisiaan vastaan. Tässä meillä on vielä paljon opettelemista. Riidan lopuksi olemme kuitenkin armahtavaisia toisiamme kohtaan. Emme ole pitkävihaisia, vaan annamme sekä pyydämme nopeasti anteeksi. Vaikka riita olisi kuinka repivä tahansa, niin me pyydämme ja annamme joka kerta anteeksi. Joskus, vaikkakin todella harvoin, meillä on kyllä sellaisiakin hetkiä, että menemme riidoissa nukkumaan. Emme ole täydellisiä. Opettelemme koko ajan. Pyrimme kuitenkin aina mahdollisimman pian sopimaan riitamme.

***

Riitely on aiheena niin laaja, että päätimme kirjoittaa siitä trilogian. Toinen osa, jossa kerromme millainen meidän ensimmäinen iso riitamme oli, julkaistaan torstaina 22.11.2018. Kolmannessa osassa käsittelemme sitä, mitä olemme riitelystä oppineet. Pysy siis kuulolla!

Kuvat: Anni Enqvist



Eve & Teemu

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Treffit - arjen timantti

Meiltä on joskus kysytty, että miksi laitamme lapset niin usein hoitoon päästäksemme treffeille? Miksi tarvitsemme niin paljon kahdenkeski...

© Sinetiksi • Theme by Maira G.