Parempaan päin, pienin askelin

Riitojen selvittely vaatii kummaltakin osapuolelta epäitsekkyyttä. On katsottava itseään peilistä ja nähtävä myös ne omat virheet. On kestettävä se, kun puoliso kertoo sinulle, niitä ei niin mukavia puolia itsestäsi. Kumppani on sinun peilisi. Kumpaakaan ei auta se, että syyttelee toistaan. Jokaiseen riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta. Tämä on helppo ymmärtää, mutta vaikea sisäistää käytännössä. Me opimme riitatilanteista aina jotain uutta. Kerromme tässä postauksessa niitä asioista, mitä me olemme oppineet. Kokoajan mennään parempaa päin, pienin askelin.


- Pakeneminen on ollut minulla todella ikävä tapa. Olen pyrkinyt siitä parhaani mukaan eroon. En vieläkään osaa olla pakenematta täysin. Olen meidän suhteemme aikana pari kertaa lähtenyt ulos, mutta yleensä pakenen makkariin. Inhoan sitä itsessäni. Olen usein miettinyt, että mistä se johtuu. Uskon, että se johtuu tunteesta mikä tulee riitatilanteessa. Tunteesta, jota en kestä kohdata. Se tunne on niin iso ja hallitseva. Tuntuu, että jään sen tunteen alle ja se vie minut mukanaan.

Voisin kuvailla sitä siten, että hetkellisesti mieleni tekee kuolla, lähteä pois koko maapallolta. Se on niin voimakas tunne. Siinä hetkessä tarvitsen omaa tilaa, sillä olen niin haavoittuvainen, että jos toinen sanoo jotain ikävää tuntuu, että murenen palasiksi. Kun saan omaa tilaa ja saan itkettyä tunteeni hiljaisuudessa ulos, pystyn taas hengittämään ja ajattelemaan normaalisti. Sen jälkeen käperryn mieluusti toisen kainaloon ja puhun asiat halki.

- Olen prosessissa äkkipikaisuuteni kanssa, eikä se todellakaan ole helppoa. Koen, että suunta on kuitenkin oikea. Minua on auttanut se, että ennen kuin räjähdän, pysähdyn hetkeksi ja kysyn itseltäni: Onko reaktioni oikeassa suhteessa tapahtuneen kanssa? Onko jokin vaimoni toiminnassa tai hänen sanavalinnoissaan todellakin sen arvoista, että pitäisi alkaa räyhäämään tai tiuskimaan? Mitä minä sillä voitan? Voisiko vika sittenkin olla minussa eikä hänessä? Kuvittelen itseni hänen sijaansa kuuntelemaan omaa karjumistani.

Muistutan itseäni siitä, miten herkkä vaimo minulla on. Hän ansaitsee parasta kohtelua, eikä kontrolloimattomat tunteenpurkaukseni missään nimessä ainakaan edistä suhdettamme. Minun ilkeät sanani todella satuttavat vaimoani, ja vaikka minä en niitä pohjimmiltani tarkoittaisikaan, saattavat ne jäädä pitkiksikin ajoiksi painamaan hänen mieltään. Vain minä itse olen vastuussa siitä mitä suustani päästän ja miten vaimoani kohtaan käyttäydyn, riippumatta siitä mistä riita milloinkin alkoi. Uskon, että tässä alamme olla asian ytimessä: Paremman riitelytavan löytämiseksi on aina ensin mentävä itseensä.

- Olen oppinut nousemaan Teemua vastaan, enkä alistu enää. Tämä on ollut pitkä prosessi, koska minun on tarvinnut ensin oppia tuntemaan häntä paremmin. Minun on täytynyt voida luottaa Teemuun, että uskallan puolustautua. Aikaisemmin ajattelin, että on helpompi olla vain hiljaa. Kävin kuitenkin taistelun itseni kanssa siitä, että tämmöisessäkö suhteessa minä todella haluan olla? Haluanko oikeasti alistua koko loppuelämäni? En etsinyt virheitä parisuhteestamme tai Teemusta, vaan pysähdyin miettimään itseäni.

Voisinko minä muuttua jotenkin ja tajusin, että kyllä voin ja muistin myös Teemun sanat:


"Älä alistu, vaan nouse minua vastaan". 

Ymmärsin, että minä voin alkaa näyttämään Teemulle, että minkälainen nainen olen. Minkälainen on se Eve, joka ei alistu vaan todella nousee taistelemaan! Nykyinen Eve onkin paljon parempi. Nykyään Teemua vastassa on vahva, ja tarvittaessa myöskin kovasanainen nainen.



Tämä kaikki kuvastaa hyvin sitä, miten kaksi täysin erilaista riitelijää opettelevat riitelemään oikein. Se vaatii paljon työtä, mutta ennen kaikkea anteeksi antavaa mieltä, sekä armollisuutta itseä ja kumppaniaan kohtaan. Suhteemme alkuaikoina välillemme syntyi jatkuvasti väärinymmärryksiä ja -tulkintoja. Emme me kyllä edelleenkään täysin "oppikirjan mukaisesti" riitele, mutta kokoajan opimme toisistamme lisää. Sitä kautta opettelemme myös riitelemään paremmin. Ilman myötätuntoa ja parempaa ymmärrystä kumppania kohtaan on mahdotonta riidellä rakentavasti, siksi puhumisen - sekä kuuntelemisen - tärkeyttä ei voi liikaa korostaa.

Se, että välillä räiskyy ja paukkuu rikastuttaa suhdettamme. Näin ajattelemme. Emme me kuitenkaan tykkää riidellä! Sovussa on ilman muuta paljon hauskempaa ja siihen tuleekin pyrkiä. Riitely itsessään ei myöskään ole mittapuu sille, että meneekö parisuhteessa hyvin taikka huonosti. Hyvin voi mennä vaikka riitelisi joka päivä! Riitely on väistämätön osa jokaista parisuhdetta. Se ei siis tarkoita sitä, että kumppanisi ei olisi oikea, Jumalan tarkoittama puoliso sinulle. Täytyy muistaa, että me kaikki tulemme erilaisista taustoista ja perheistä, ja jokaisella meistä on erilaiset tavat suhtautua asioihin. Älkää luovuttako, vaan nähkää toisenne toistenne kumppaneina myöskin niissä vaikeissa ja repivissä riidoissa. Usein avioliiton ensimmäiset vuodet ovatkin riitelyä riitelyn perään. Asenne ratkaisee.

***

Huom! Riitely on aiheena niin laaja, että päätimme kirjoittaa siitä trilogian. Ensimmäisessä osassa, Repivän raadollinen riitely, käsittelimme sitä, millaisia me olemme riitelijöinä. Kirjoitukseen pääset TÄSTÄ LINKISTÄ. Toisessa osassa kuvailimme ENSIMMÄISTÄ RIITAAMME. Paremman kokonaiskuvan saamiseksi suosittelemme lukemaan kaikki aihetta käsittelevät tekstit. 

Kuvat: Anni Enqvist



Eve & Teemu

4 kommenttia

  1. "Riitely on väistämätön osa jokaista parisuhdetta" tämä särähti omaan korvaan. On toki luonnollista ja normaalia että riitoja tulee varsinkin pitkässä parisuhteessa, mutta väistämätön osa se ei ole.

    Itsellä tulee alle kuukauden päästä 6 vuotta parisuhdetta täyteen ja lokakuun alussa tuli naimisiin menostakin 5 vuotta täyteen. Me ei olla riidelty kertaakaan meidän parisuhteen aikana. Toki me olemme olleet monesti eri mieltä monistakin asioista mutta tähän asti olemme pärjänneet keskustelemalla. Joskus asian käsittelyyn on mennyt tunti, pisimmillään monta vuotta, mutta kärsivällisyydellä, toisen kunnioutuksella ja ymmärryksellä ne keskutelut eivät ole muuttuneet riidaksi. Pitää myös ymmärtää että muutokset ei tapahdu nopeasti. Varsinkaan jos pitää muuttaa omia käytösmalleja. Siihen voi mennä helposti vuosikin aikaa, ja silloin toisen osapuolen pitää olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Ei toki kätkeä ja piilottaa sitä että toisen käytös ei tunnu hyvältä, mutta ymmärtää ettei muutokset tapahdu nopeasti. Ja myös osapuolen jonka pitäisi muuttaa käytöstään, pitäisi sallia toisen näyttää myös se jos oma käytös on satuttanut eikä pelätä toisessa herännyttä turhautumista. Olennaista on se miten negatiiviset tunteet purkaa.

    Riitelemätön parisuhde vaatii paljon kunnioitusta, sekä itsensä että toisen syvää ymmärtämistä, ja paljon työtä mutta se on mahdollista :) jos asenne on se että riitely on väistämätöntä, niin voiko siitä koskaan edes päästä kokonaan pois? Onko taivoitteet sillon pitkällä aika välillä liian matalat? Toki välitavoitteita on aina hyvä olla, eikä liian suuria lähteä heti tavoittelemaan, mutta pitkällä tähtäimellä olisi mielestäni hyvä pyrkiä tilanteeseen missä riitoja ei syntyisi vaan negatiiviset tunteetkin voisi purkaa muuten kuin toista solvaamalla��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olette suhteenne alusta asti löytäneet rakentavan tavan ratkoa erimielisyyksiänne ilman, että täytyisi riidellä. Me vielä harjoittelemme :)

      Eve & Teemu

      Poista
    2. En nyt oikeen tiiä miltä kuulostin, mutta en todellakaan tarkoittanut että teidän suhde olisi mielestäni jotenkin huonompi tai olisitte silmissäni epäonnistunut kun riitelette toisinaan. Yritin tiivistää asian lyhyeen ja jälkeenpäin mietin etten ehkä kuulostanut ihan siltä miltä toivoin. Teksti oli mielestäni hyvä, pelkästään tuo yksi lause särähti :)

      Näen teistä kummastakin ja teidän suhteesta että myös teillä on ihan yhtäläinen mahdollisuus päästä riitelemättömään suhteeseen. Jokaisessa suhteessa on ne omat asiat mitä harjoitella :) en itse vain muista ikinä missään törmänneeni juttuun missä olisi mainittu että harjoittelemalla suhteesta voi myös saada riitelemättömän. Ennen en mihinkään ole kommentoinut koska on tuntunut että se menisi kuuroille korville, te vaikutatte kuitenkin pariskunnalta joka oikeasti haluaa nähdä vaivaa asian eteen ja siksi juuri teidän tekstiin kirjoitin :) jo pelkästään se kertoo sen että tekin pystytte siihen, kun riitojen jälkeen pohditte omaa toimintaa ja haluatte muuttaa tarvittaessa omia käytösmalleja! Some ei tietenkään anna koko kuvaa, mutta mielestäni teidän suhde vaikuttaa erittäin vahvalta ja terveeltä ja uskon että se vain paranee vuosien kuluessa!

      Olen myös samaa mieltä siitä ettei riitely tee suhteesta automaattisesti huonoa, ja että jos on riitoja pitäisi erota. Suhde vaatii aina työtä ja vaivaa, jokaisessa suhteessa se työ ilmenee vain eri tavoin!

      Olen sinua Eveliina seurannut jo monia vuosia ja inspiroit minua siinä millainen olet suhteissa ja myös erotilanteessa ollut! Itse en usko että olisin pystynyt samaan. Olen muutamaan otteeseen kehunut myös puolisolleni miten vaikutat niin ihanalta vaimolta ja ystävältä :D paljon siunausta koko teidän perheellenne♡

      Poista
    3. Voi kiitos paljon kauniista sanoistasi, ihana kommentti! Siunausta myös sinulle :)

      Poista

Ei tartte auttaa!

"Kyllä mä ite pärjään, ei tartte auttaa."  Mielestämme tämä lause kuvaa hyvin perisuomalaista mielenmaisemaa. Miksi avun vastaa...

© Sinetiksi • Theme by Maira G.