Ikävääkin ikävämpi ikävä

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Pitkät erojaksot voivat olla parisuhteessa haasteellisia, vaikeita sekä raskaita. Niissä kuitenkin piilee se hyvä puoli, että useimmiten ne vahvistavat parisuhdetta. Tätä ei kuitenkaan osaa ajatella silloin, kun ikävä on valtava. Silloin, kun toinen lähtee hetkeksi pois, on pakko pysyä vahvana, vaikka se ikävän tunne kuristaisikin kurkkua. Ei ole mahdollista vain maata sängyssä ja vajota itsesääliin, varsinkin jos kotona on myös lapsia huolehdittavana. Tällainen käytös ei ole myöskään oikein kumppaniaan kohtaan. Joskus ikävä on vain pakko kääntää voimavaraksi. Toisaalta se tunne on myös ihana, etenkin jos suhteen luottamus on kunnossa.

- Viime viikolla Teemulle tuli yhtäkkiä työtarjous Helsingistä. Hän oli lähdössä muutamaksi yöksi pois kotoa. Tämä tarkoitti sitä, että jäisin lasten kanssa yksin kotiin. Vielä ei tiedetty, että miten pitkästä ajasta olisi kyse, mutta vähintäänkin kolme päivää siinä menisi. Minua tämä ajatus hirvitti, koska olin jäämässä yksin isoon taloon. Olisi enemmän työtä, lumen kolaamista sekä takan lämmittämistä. Näin silmissäni jo todella väsyneen sekä hermohullun naisen. Aluksi minun oli vaikeaa olla Teemun puolesta iloinen, koska vaivuin epätoivoon ja jopa pelkoon. Yhtäkkiä näin itseni epäonnistujana sekä naisena, joka ei osaisi mitään. Kaikesta huolimatta olin kiitollinen siitä, että töitä järjestyi.

T - Olin todella innoissani työkeikastani! Juttelimme asiasta ja yhdessä sovimme, että otan työn vastaan. Varmistin myös, että Eve saisi kotona apua. Isäni lupasi tulla päivittäin lämmittämään takkaa, ja sovimme, että myös lasten hoitoon saisimme apua. Tein nuo päivät töitä kellon ympäri, enkä kiireisen aikatauluni vuoksi ehtinyt erikseen soitella vaimolleni, ja sitten kun olisin ehtinyt, niin käytin aikani lepäämiseen ja syömiseen.

Jotenkin ajattelin, että koko perheen yhteiset videopuhelut riittävät. Eve pahoitti siitä mielensä, ja minä sitten vuorostani harmistuin tästä. Ajattelin kärjistäen, että: "Eikö se nyt ymmärrä, että enhän mä täältä joka välissä pysty soitella". Minä taas olin iltaisin todella väsynyt ja laskeskelin, että mitä nopeammin saan työni valmiiksi, sitä nopeammin näen Even ja lapset. Tämä ajatus auttoi minua, mutta ei vaimoani. Kaiken lisäksi kävi ilmi, että työssä menisi pari päivää arvioitua kauemmin.



- Pillahdin itkuun, tieto että työ jatkuisi pidempään musersi minut. Olin väsynyt, turhautunut ja ikävä oli kova. Asiaa ei auttanut se, että puolivuotias valvotti ja esikoinen koetteli tunteitani päivittäin. Yritin nauttia jokaisesta hetkestä, mutta huomasin, että tunteeni olivat aivan sekaisin. 

Teemu teki töitä tosiaan kokoajan, ja minä todella yritin ymmärtää häntä. Hän soitti lapsille videopuheluita, mutta minäkin kaipasin myös omaa puhelua. Välillä teki mieli repäistä puhelin ja vuodattaa omat tunteeni. Huomasin olevani kateellinen lapsille? Ikävä sai minut käyttäytymään itsekin kuin pieni lapsi.

Ja koska emme jutelleet puhelimessa kahdestaan kertaakaan viikon aikana, minusta tuntui todella yksinäiseltä. Minun teki mieli raivota ja huutaa, mutta ymmärsin, että se ei ratkaise mitään. Minun piti päästä ikävän yläpuolelle. Purin kiukkuani ja ärsytystä ystävilleni. Ikävä sai minussa aikaan myös pelkoja, että mieheni ei enää välitäkään minusta.

T - Tiedän, että juttelu on Evelle todella tärkeää. Todellisuudessa ajan löytyminen puhelulle olisi ollut vain järjestelykysymys, mutta oletin Even ottavan tilanteen samoin kuin minäkin. Sen sijaan hän kirjoittikin minulle viestin, että:

"Kiva kun pidät suhdettamme itsestäänselvyytenä."

Tämä oli niin pöyristyttävä väite, että en uskonut hänen olevan edes tosissaan, joten erehdyin vielä vitsailemaankin asialla, enkä siksi ensin ottanut häntä todesta. Ajatukseni olivat niin kiinni projektissani, että samalla laiminlöin vaimoni tarpeita. Pysähdyin kuitenkin miettimään asiaa ja ymmärsin, että vaimostani tuntui oikeasti pahalle. Minusta taas tuntui siltä, että olin kuin puun ja kuoren välissä: Deadline lähestyi uhkaavasti, ja vaimokin oli tilanteeseen tyytymätön.

- Olin täynnä erilaisia tunteita, neljän seinän sisällä. Painolasti oli valtava. Huolehdin kaikesta yksin, joutuen sulkemaan omat tunteeni syrjään, koska jaloissa pyöri kaksi lasta, jotka tarvitsivat minua. Tuntui pahalle, että en saanut purkaa tunteitani miehelleni. Myönnän, että tuon edellisen viestin lähettäminen tuntui hyvälle. Sitä mieltä olin, ja mieheni läpät takaisin loukkasivat. Silloin päätin, että ei tässä ole mitään järkeä. En voi vaan laukoa tuollaisia viestissä, selittämättä mille minusta tuntuu. 

Kirjoitin tunteeni ylös, aivan kaiken. Ensimmäinen teksti oli kunnon vuodatus. Sen jälkeen aloin kirjoittamaan uutta viestiä, mistä näin itsekin perimmäisen syyn. Minulla oli valtava ikävä. Koen välillä vaikeaksi puhua omista tunteistani. En osaa sanoa yhtään mitään, ja silloin alan kirjoittamaan. Kirjoitan kaikki tunteeni ylös, ja välillä vasta silloin ymmärrän, että mikä minua vaivasi tai miltä minusta oikeasti tuntui. Itse olen naisena sellainen, että puhun ensin, ennen kuin ajattelen. Puhun usein kaikki ajatukseni ääneen. Nyt kirjoitin ajatukseni ylös ja lähetin Teemulle sähköpostia. Kirjoitin hänelle vielä viestin, että:

"Lähetin sinulle sähköpostia,
toivon että luet sen ennen kotiin tulemista."

T - Pohjimmiltamme ymmärsimme toisiamme tilanteessa kuitenkin melko hyvin, vain pientä hienosäätöä olisi tarvittu. Minä ymmärrän, että vaimollani oli stressi kodistamme, kun hän jäi lasten kanssa yksin, ilman muuta hän odotti puheluani ja ikävöi minua. Ja kyllä hänkin ymmärsi minua, ei hän vaatinutkaan mitään kuuta taivaalta, vain pientä huomioimista kiireestäni huolimatta. Asia voi tuntua vähäpätöiseltä, mutta tällaisilla pienillä valinnoilla kuten kumppanille soittamisella, on varmasti paljon positiivisia vaikutuksia parisuhteeseen. Ja vaikka emme jutelleetkaan paljoa puhelimessa, puhelut perheeltäni piristivät ja voimauttivat minua. Luin Even lähettämän sähköpostin ajatuksella, kaikessa rauhassa paluumatkalla. Nyt ymmärrän jälleen vaimoani paremmin.

E - Teemun palatessa kotiin kaikki oli hyvin. Saunoimme keskelle yötä ja keskityimme vain toisiimme. Oli ihanaa, että rakas oli palannut takaisin kotiin. Kaikelle meinasi tulla turhan iso mittakaava, mutta kun kirjoitin kaiken mieltä painavan sähköpostiin, niin ikäväni helpotti. Silloin en kaatanut kaikkea sitä mieleni myllerrystä mieheni päälle, vaan hän sai palata perheensä luokse hyvillä mielin. Tämä toimi täydellisesti tällä kertaa. Aina se ei varmasti toimi, mutta tätä kannattaa kokeilla!



Ikävä todellakin saa aikaan suuria tunteita. Mies ja nainen tuntevat usein myös ikävän tunteen eri tavoin. Nainen kaipaa huomioimista, ja mies kaipaa läheisyyttä. Nainen toivoo sitä, että mies kuuntelee ja on läsnä. Miehen ikävää taas voi helpottaa se, että nainen lähettää itsestään kauniin kuvan. Mies saattaa saada tästä voimaa useaksi päiväksi ja palata ihastelemaan kuvaa, aina ikävän tullen. Näin ainakin meillä.

Joskus ikävä saa aikaan sellaisia tunteita, joita voi olla vaikeaa käsitellä. Erossa ollessa mittakaavoista voi tulla äärettömän isoja, vaikkakin kysymyksessä olisi oikeasti vain se, että kaipaa toista vierelleen. Toisaalta ikävä on myös ihana tunne, ja siinä on myös niitä hyviä puolia. Se nostaa esiin niin paljon erilaisia tunteita, että silloin suhdetta tulee myös hoidettua aivan eri tavoin, kuin normaalin arjen keskellä. Erossaoloajan jälkeen on myös todella ihanaa nähdä toinen. Silloin tekee mieli vain halata ja suukotella. Silloin tulee puhuttua paljon lempeämmin toiselle, ja otettua toinen huomioon paremmin. Pienillä asioilla voi tehdä paljon!

Kuvat: Sini kärppä



Eve & Teemu

Kieltäydy tai antaudu

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

74 neliöinen pieni kerrostalo kolmio Helsingissä. Lähellä, mutta silti niin kaukana. Koti, johon muutimme ajatuksella, että tässä asumme ainakin seuraavat viisi vuotta. Toisin kuitenkin kävi. Nyt ymmärrämme mikä on oikea koti. Koti, joka on kaukana kiireisestä arjesta. Meidän koti on Etelä-Pohjanmaalla, Seinäjoella. Meillä on täällä hyvä olla, ja olemme tukiverkoston ympäröimänä. Muutto tuli kuin puskista - vaikkakin ajatus oli leijunut ilmassa jo jonkin aikaa.


T - Jumalalla oli tekemistä siinä, että sydämeni pehmenisi ajatukselle muuttamisesta. Vähän ennen lopullista päätöstämme ilmoitin Evelle päättäväisesti: 

"Meidän elämämme on täällä Helsingissä. Seinäjoella on kiva käydä, mutta siellä ei ole mitään, enkä halua muuttaa sinne takaisin." 

Tämän jälkeen asiasta ei enää puhuttu. En ajatellut enää koskaan muuttavani Seinäjoelle.

E - Itse olin kokenut jo pidemmän aikaa, että Jumala puhui Seinäjoesta. Ensimmäinen kerta oli silloin, kun emme vielä seurustelleet. Koin, että Isä laittoi minut valitsemaan Seinäjoen ja pääkaupunkiseudun väliltä. Silloin valitsin pk-seudun. Vuosi sitten Herra alkoi jälleen puhua Seinäjoesta. Silloin hain jopa töitä Seinäjoelta, mutta aika ei ollut oikea. Koin Seinäjoen niin vahvasti, että jouduin kriisiin. Näin miten mieheni ei ollut halukas muuttamaan. En puhunut Teemulle siitä, mitä koen. Varovaisesti juttelin kyllä Seinäjoelle muuttamisesta, kokeillen kepillä jäätä. Samalla rukoilin, että päätös Seinäjoelle muuttamisesta tulisi mieheltäni, perheemme päältä, ja että Jumala puhuisi suoraan Teemulle. Teemu oli niin voimakkaasti muuttamista vastaan, että ajattelin olevani täysin hullu ja kokevani aivan omiani. Rukoilin, että Isä ottaisi pois kaikki ajatukseni Seinäjoelle muuttamista kohtaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

T - Olimme olleet käymässä sukulaisteni luona, ja ajaessamme takaisin Helsinkiin, ajatus sitten iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: 

"Eve, muutetaan Seinäjoelle." 

Tätä edelsi keskustelu, jonka aikana hän oli rukoillut mielessään, ja tuossa hetkessä rakas vaimoni lausui minulle juuri oikeat sanat, jotka lopulta avasivat Hengelliset silmäni. Muuttamisesta emme kuitenkaan olleet puhuneet matkalla mitään. Asia oli sillä selvä. Löimme kirjaimellisesti kättä päälle - samalla tavoin kuinka päätimme ystäväni kanssa aikoinaan Helsinkiin muuttamisesta - ja irtisanoimme asuntomme saman tien. Se oli jännittävää, tai paremminkin hullua, koska jäimme käytännössä tyhjän päälle. Koimme kuitenkin, että päätöksemme oli Jumalan tahdon mukainen. Koimme, että Herra halusi meidät Seinäjoelle.


Kaikki tapahtui todella nopeasti. Aloimme heti etsiä uutta asuntoa sillä toiveella, että löytyisi asunto johon voisimme asettua. Ei siis väliaikaista asuntoa, vaan koti. Löysimmekin kolme hyvää vaihtoehtoa, mutta mikään niistä ei tuntunut "omalta". Se oli hullua, koska aikaa oli todella vähän ja se hirvitti. Olisi ollut järkevää ottaa ensimmäinen mahdollinen asunto, mutta emme saaneet rauhaa asiassa. Halusimme asunnon, jossa myöskin lasten olisi mielekästä asua, sekä asunnon, joka todella tuntuisi kodille.

T - Rukoilimme yhdessä Jumalan tahdon toteutumista ja sovimme, että muutamme vaikka risaiseen koppiin jos Herra niin haluaa. Elämämme kuuluu Jumalalle, olivat olosuhteet mitkä hyvänsä. Ja toden totta minua pelotti. Sen myönnän. Samalla muistin erään uskovan veljen rohkaisevat sanat: 

"Jos kaadutaan, niin kaadutaan eteenpäin. Herraa kohti". 

Ei enää taaksepäin.

E - Meille puhkesi myös riita kun etsimme asuntoa. Stressi oli valtava, ja oli vaikeaa kuulla mikä olisi Jumalan tahto. Riidan keskellä koin Herran sanovan, että mene vuokraovi.comiin. Menin, ja sinne oli ilmestynyt juuri paria minuuttia aikaisemmin uusi asunto vuokrattavaksi. Katsoin Teemua ja sanoin: "Tämä taitaa olla meidän tuleva koti".

T - Tykästyin tarjolla olevan asunnon kuviin välittömästi. Eve oli myös aikaisemmin kysynyt, että onko minulla jotain unelmia asunnon suhteen. Sauna on minulle rakas, joten kerroin unelmoivani sellaisesta korkeasta kiukaasta jossa on paljon kiviä! Muuta en siihen hätään keksinyt.

Asunnossa jota tuijotimme, oli kaiken muun lisäksi yksittäinen kuva isosta korkeasta kiukaasta. Asunnossa oli tilava kodinhoitohuone, sekä kolme makuuhuonetta. Asunnossa oli kaksi erillistä vessaa, yhtenäinen keittiö ja olohuone, sekä omaa pihaa. Juuri ne haaveet täyttyivät, mitkä olivat meidän yhteisiä unelmia tulevan kodin suhteen. Haimme asuntoa, ja parin päivän kuluttua tuli sähköposti, että asunto olisi meidän.



Perheenä haluamme edetä Jumalan tahdossa, koska olemme kokeneet sen, että siinä on syvä rauha. Olivat olosuhteet sitten millaiset hyvänsä. Jumalan tahdossa elämisen tie on monesti vaikea, koska on kuoltava itselleen - se on armoa ja Jumalan työn hedelmää uskovassa. Me olemme antaneet elämämme Jumalan käteen ja annamme kunnian kaikesta Herralle.

Olemme todella kiitollisia meidän upeasta kodista. Vaikka toivoimmekin kaunista kotia, osasimme vain unelmoida näin upeasta kodista minkä saimme. Odotuksemme ylittyivät täysin. Kiitos jokaiselle muutossa auttaneelle, sekä esirukoilijoillemme! Jumala on hyvä, hänellä on hyvä tahto sinua kohtaan.



Ja siunattua uutta vuotta 2019 jokaiselle!



Kuvat: Sini Kärppä


- Eve & Teemu

Treffit - arjen timantti

Meiltä on joskus kysytty, että miksi laitamme lapset niin usein hoitoon päästäksemme treffeille? Miksi tarvitsemme niin paljon kahdenkeski...

© Sinetiksi • Theme by Maira G.