Ei tartte auttaa!

"Kyllä mä ite pärjään, ei tartte auttaa." 

Mielestämme tämä lause kuvaa hyvin perisuomalaista mielenmaisemaa. Miksi avun vastaanottaminen on niin vaikeaa? Meillä Suomessa vaikuttaisi olevan todella syvälle juurtunut pärjäämisen kulttuuri. On nöyryyttävää kun joutuu pyytämään apua, ja jos on ottanut vastaan apua, voi jäädä tunne, että on jäänyt jotain velkaa. Samoin apua annettaessa odotetaan, että saisi sitten itse tarvittaessa takaisin vastapalveluksen. Tätä voisi kutsua "ehdolliseksi rakkaudeksi". Näin ei kuitenkaan Jeesus opettanut. Hän opetti rakastamaan, odottamatta mitään takaisin. Pyyteettömästi.

- Noin vuosi sitten heräsin Pasilan poliisivankilasta ilman kenkiä, yltä päältä veressä. Tämä herätys oli kaikkea muuta paitsi mukava, voit vain kuvitella. Perheemme auto oli moottoritien varressa lunastuskunnossa. Ajokortti ja työpaikka menivät samassa rysäyksessä. Raskaana oleva vaimoni odotti kotona. Olin hetkessä pilannut kaiken, täysin epäonnistunut.

Jouduimme akuuttiin taloudelliseen hätään. Minulla oli ollut ihan kohtuulliset tulot, mutta nyt se kaikki oli mennyt. Mistä saisimme rahaa? Miten selviäisimme?

- Kun ajattelen sitä hetkeä, kun aviomieheni saapui kotiin verisenä ja rähjäisenä, mutta niin nöyränä, huokaisen syvään. Tippa tulee linssiin. Sen hetken ilmapiiri oli pysäyttävä ja täynnä rakkautta. Tiesin, että siinä hetkessä kääntyi uusi sivu elämässämme. Kaikki vanha jäi taakse ja uusi alkoi. Vaikka se uusi tarkoittikin sitä, että toimeentulosta ei ollut tietoa. Oli velkaa, menot oli laskettu Teemun tulojen mukaan. Yhtäkkiä menot olivatkin suuremmat kuin tulot. Ei kukaan halua olla sellaisessa tilanteessa. Etenkään kuin perheessä on yksi pieni lapsi ja toinen on syntymässä parin kuukauden sisällä.

Raha ei tuo onnea, mutta se luo turvaa. Se luo turvallisuuden tunteen. Silloin kun rahaa ei ole niin alkaa stressi. Silloin yöunet kärsivät, ja jopa parisuhde voi alkaa voimaan huonosti, kun toimeentulosta ei ole tietoa. Hyvin useat parisuhteet loppuvat jos toiselta loppuu työt. Usein se osapuoli joka menettää työnsä, masentuu. Etenkin miehille työpaikan menetys on kova kolaus itsetunnolle.


- Minä olen luonteeltani sellainen, että minun on todella vaikea vastaanottaa apua, olen kyennyt sitkuttamaan pelkällä makaronillakin pitkiä aikoja. Nyt tilanne oli kuitenkin sellainen, että tekoni ei vaikuttanut ainoastaan minuun, vaan koko perheeseeni. Perheeni joutuisi kärsimään minun mokani takia. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nöyrtyä. Ylpeyteni oli lyöty, minä en pystynyt korjaamaan tilannetta yksin, tarvitsimme ulkopuolista apua selvitäksemme.

- Itse olen myös luonteeltani sellainen, että en osaa pyytää apua. On helpompaa vain ohittaa tilanne sillä, että tuo on liian kallis, tai että sori, mulla ei nyt oo rahaa lähteä vaikkapa leffaan. Se on helpompaa, kuin avata suunsa ja kertoa, että aivan oikeasti mulla on nyt huono rahatilanne, ei ole yhtään ylimääräistä millä mällätä. Nyt, tämän kaiken keskellä, olen uskaltanut avata ystävillemme tilannettamme.

Olen ymmärtänyt, että on helpompaa puhua ympärillä oleville ihmisille, kuin yrittää pitää kulissit väkisin pystyssä. Nyt uskallan sanoa sen ääneen, että me tarvitsimme - ja tarvitsemme edelleen - muiden apua. Sen ääneen sanominen oli aluksi vaikeaa, koska sitä niin toivoisi, ettei apua tarvitsisi pyytää, vaan kaiken voisi tehdä itse omin avuin. Luulen, että jos emme olisi puhuneet elämämme tapahtumista muille, tilanteemme ei olisi niin hyvä, kuten se nyt on. Se olisi ollut katastrofi.

Vuosi
sitten kun taloutemme romahti, kaikki näytti ensin haastavalle. Emme tienneet miten selviäisimme. Silloin päätimme, että puhumme tilanteestamme seurakuntamme pastorille ja pyysimme apua. Tuo päätös kannatti, sillä emme ole joutuneet olemaan yksin. Otimme riskin ja toimme kaiken valoon. On melkeinpä absurdia, että vaikka meillä nyt onkin huomattavasti vähemmän rahaa käytössämme, stressaamme rahasta huomattavasti vähemmän. Meillä on kaikkea riittävästi ja kaunis koti. Päivääkään ei ole tarvinnut olla puutteessa!

Meitä on kannettu, meitä on autettu uskomattoman paljon. Ystävät ovat auttaneet, ja saimme ystäviemme sponssauksella ostettua auton romuttuneet Mersun tilalle. Kerroimme avoimesti seurakunnassa ahdingostamme ja siihen johtaneista tapahtumista. Sieltä nousi useita ihmisiä avuksemme. Saimme seurakunnan kautta jopa "varamummon" ja ruoka apua, myös eräät ihmiset halusivat maksaa meille koko vuoden vaipat! Koimme valtavaa rakkautta seurakunnan taholta. On uskomatonta miten moni nousi rinnallemme tukemaan vaikeassa tilanteessa. Jumala vastasi rukouksiimme ihmeellisellä tavalla. Meille luvattiin, että meidän ei tarvitsisi elää nälässä, perheestä pidettäisiin huolta vaikka Teemu joutuisi vankilaan. Meiltä ei ole puuttunut ruokaa. Kaikkea on ollut riittävästi, välillä jopa runsaasti.

T - Onneksi nöyrryin. Olen sydämestäni kiitollinen seurakunnalle ja kaikkia meitä auttaneille. Me uskomme, että tämä apu, vaikkakin se tuli ihmisten kautta, mutta oli alkujaan Jumalalta, kiitos Jeesus! Jos tällainen pyyteetön rakkaus pääsee vaikuttamaan seurakunnassa entistäkin laajemmin, silloin ollaan rakkauden ytimessä. Jos sinä tarvitset apua, älä anna ylpeytesi olla esteenä avun pyytämiselle ja vastaanottamiselle. Otetaan rohkeasti vastaan, mutta annetaan sitäkin rohkeammin! Seurakunnan keskellä ei tulisi olla ketään joka kärsii puutetta. Häpeä, itsekeskeisyys tai ylpeys ei saisi todellakaan olla esteenä. Rakastetaan myös heitä, jotka eivät seurakunnassa käy, tai edes usko Jumalaan. Pyyteettömästi, ilman taka-ajatuksia. Se on rakkautta.

E - Tämä vuosi on ollut aivan uskomaton! Olemme selvinneet jokaisesta kuukaudesta, eikä meitä todellakaan ole jätetty yksin. Olemme saaneet kokea sen, että meitä rakastetaan. Kuluneen vuoden jälkeen haluamme rakastaa muita ihmisiä entistäkin enemmän. Mekin haluamme auttaa niin kuin meitä on autettu. Ihan tässä herkistyy, kun ajattelen tätä kaikkea.

Edelleen taloudellinen tilanteemme on hieman haasteellinen, sillä olemme kumpikin toistaiseksi kotona. Kaikkea on kuitenkin riittävästi. Haemme edelleen ruoka-apua mm. Seinäjoen helluntaiseurakunnan kautta. Rukoilemme, että myös töitä järjestyisi. Toivomme, että rakkaus saisi vaikuttaa laajemmin ja laajemmin Kristuksen seurakunnassa ja sen kautta. Ehkä vielä jonain päivä mekin saamme olla jakamassa ruoka-apua sitä tarvitseville. Herra yksin tietää. Annamme kaiken kunnian Jumalalle, Hän on Rakkaus, hän on hyvä!

Kiitos perhe ja ystävät! 
Kiitos Helsingin Saalem!
Kiitos seurakuntalaiset! 
Kiitos Rommy ja Mika! 
Kiitos tukiparillemme!
Kiitos varamummo!
Kiitos ruokajakelu!
Kiitos K-Supermarket Pähkinärinne!
Kiitos Seinäjoen Helluntaiseurakunta!

Kiitos blogin seuraajille! 
Kiitos jokaiselle yhteistyökumppanille! 

Kiitos Jeesus!

KIITOS!


Taustatietoa kirjoitukselle löytyy henkilökohtaisista blogeistamme:






Eve & Teemu

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Ei tartte auttaa!

"Kyllä mä ite pärjään, ei tartte auttaa."  Mielestämme tämä lause kuvaa hyvin perisuomalaista mielenmaisemaa. Miksi avun vastaa...

© Sinetiksi • Theme by Maira G.